Reissuun on alle kaksi viikkoa aikaa. Nyt alkaa olla jo jännitystäkin ilmassa. En ole silti hirveästi tehnyt mitään valmisteluja, ei tässä vaiheessa oikein osaa vielä. Esimerkiksi pakkaamisen aloittamista ei kannata edes harkita. Vähän voisi koittaa listata tarvittavia juttuja, että jos jotakin puuttuu, olisi vielä aikaa hankkia ne.
Pakkaamiseen liittyvää valmistelua tuli kuitenkin tehtyä tuossa maanantaina.
Nimittäin ostettin vähän laukkuja. Minulla on kyllä omia matkatavaroitani varten veljeltä lainattu laukku, ja ♥:lla iiiiso laukku kaikkia tuliaisia varten (pitää ehkä ottaa niistä kuva ja pistää tänne jossain vaiheessa). Lisäksi lainattiin yksi kapsäkki ♥:n serkulta viikonloppuna. Nyt on vielä yksi iso laukku, niin niitä kuulemma on riittävästi.
Bongattiin sittarissa laukkutarjous, iso kapsäkki oli Plussa-kortilla 25 € ja lentolaukku 15 €. Oli kivaa, että molemmat laukut maksoivat nyt yhteensä sen verran, mitä pikku laukku olisi maksanut normaalilla hinnalla. Tuo lentolaukkukin on kuitenkin aika tarpeellinen, kun muuten olisin joutunut sulomaan käsimatkakamppeeni tavalliseen reppuun. Hyvä löytö siis. (:
Eiliset ostokset verottivatkin pankkitiliä sitten vähän enemmän, kuin matkalaukkujen hankkiminen. Kävin hammaslääkärireissulla (ää ihana yllätysrahaREIKÄ, kun hammas lohkesi maanantaina) apteekissa ostamassa malarianestolääkkeet matkaa varten. Piti ostaa neljä Malarone-pakkausta - josta jää inhasti kymmenen pilleriä käyttämättä - jotka maksoivat suunnilleen viisikymppiä/laatikko. Lisäksi ostin aurinkovoidetta. Saisihan sitä paikanpäältäkin sitten, mutta jotenkin halusin vain ostaa sen jo täältä. Tuo Eucerinin aurinko-spray oli kanta-asiakaskortilla (kyllä, minulla on kantiskortti useampaankin apteekkiin!) tarjouksessa, joten ostin sitten sitä. Kyselin toki farmaseutilta neuvoa ennen ostopäätöstä, mutta päädyttiin sitten iloisesti tuohon.
Maksutapahtuma ei ollut niin kovin iloinen, tililtä hujahti 245 euroa ja senttejä päälle. Toisaalta on toki mukavampi käyttää rahaa malarian ehkäisyyn, kuin että joutuisin sitten ostamaan lääkkeitä sen hoitoon. Niih.
Moi. Eilen kun guugletin malarianestolääkkeiden hintaa, löysin kätevän sivun, jonne pääsee tämän linkin kautta. Sivulla on listattu käytännön asioita, joita Nigeriaan matkustavan on syytä ottaa huomioon. Tietopankki vaikuttaa sinänsä pätevämmältä kuin esimerkiksi minun pikku blogini, sillä asiat on sanottu selkeästi ja listamuodossa, ei jaaritellen niin kuin täällä. Toisaalta tarkoitukseni ei ollutkaan tehdä mitään tietoiskua, vaan pitää ihan vaan matkapäiväkirjaa omasta reissustani.
Ja kyllähän malaria-hinnatkin selvisivät. Näyttäisi siltä, että omiin antimalariapillereihini menee pari sataa, koska joudun ostamaan neljä pakettia Malarone-lääkettä. Yksi paketti maksaa tuon sivun mukaan viisikymppiä. Tiesin kyllä, että ne ovat kalliita, mutta en silti arvannut, että NOIN kalliita. ♥ oli saanut eilen lääkäriltä reseptin, hänelle oli määrätty Lariamia, joka sitten on vähän halvempaa. Noo, parempi tietty pistää rahaa terveyteensä, kuin sitten mahdolliseen sairauteensa.
Mutta, tämän postauksen pointti oli oikeastaan tuo Tietopankki-linkki. Ja se tuli liitettyä jo, joten voin ihan yhtä hyvin lopettaa höpöttelyn. Seuraavaan kertaan!
Moro. Tuossa alkuviikosta käväistiin tulevan reissukumppanini kanssa Ideaparkissa vetämässä napaamme kiinalaista ruokaa ja katselemassa alennusmyyntejä. Oli kerrassaan hyvä alennusmyyntireissu, sillä en ostanut mitään turhaa vain, koska se oli alennuksessa. Veljelle lähti Dressmannilta kauluspaita ja itse ostelin tarpeellisia kemppareita Tokmannilta. Piipahdin myös luontaistuotekauppa Lifessa.
Ystävät ja tuttavat ovat nimittäin suositelleet, että Afrikan matkaa varten kannattaisi popsia niin sanottuja aurinkokapseleita. Etenkin kun olen näin vaaleahipiäinen, ja ilman varustautumista kärähtäisin varmaankin heti lentokoneesta noustuani. Marssin siis Lifeen ja kysyin tädiltä, mitä tököttejä hän minulle suosittelisi.
Ensinnäkin ennen matkaa popsittavia D-vitamiinipyörylöitä. Erittäin vahvat Aurinko D:t sisältävät kymmenen kertaa suositellun päiväannoksen D3-vitamiinia, joten kun näitä popsii, ei luulisi Suomen harmauden hirveästi haittaavan. Ostin näitä sadan kapselin satsin, joten voin sitten jatkaa aurinkohoitojani reissun jälkeenkin. Tuskin vielä maaliskuun lopussa on ihan kauheat aurinkokelit.
Sitten toista purkitettua aurinkoa, Aurinko plussaa. Sen pitäisi suojata herkkää ihoani palamiselta, ja ehkä jopa antaa kaunis kullanruskea rusketus. Yhdessä tabletissa näyttää olevan aikamoinen cocktail vitamiineja ja hivenaineita, yhteensä kuusi eri mömmöä. Näiden syöminen pitää aloittaa paria viikkoa ennen reissuun lähtöä, ja sitten jatkaa koko aurinkomatkan ajan. Yhteensä aurinkolääkkeet (!?) maksoivat vähän yli kolmekymppiä.
Ai niin ostinhan minä jotakin alestakin: Gina tricot'n rekeistä nappasin (reissuakin silmällä pitäen) kolme painijanselkätoppia - mustan, valkoisen ja mustavalkoraidallisen - hintaan kolme euroa/kappale. Vaikka porottavan auringon alla ei olekana hyvä olla ainakaan koko aikaa paljasta pintaa esillä, topit ovat silti luultavasti ihan hyviä reissuvaatteita. Täytyisi vielä löytää joitakin semmoisia "hippipaitoja", eli ilmavia, ohuita ja puuvillaisia pitkähihaisia.
Lentomme Nigeriaan ei sentään kulje Ruotsin kautta, mutta reissun takia käytiin Tukholmassa kääntymässä. Risteilimme länsinaapuriin missionamme hakea minulle viisumi. Toki viisumihakemuksen olisi voinut lähettää postitsekin, mutta ♥ sanoi, että on varmempaa käydä ihan paikanpäällä asioimassa. Kuulemma nigerialaisista ei koskaan tiedä, saattavat keksiä vaikka mitä lisävaatimuksia. Esimerkiksi yksi ♥:n tuttava oli joutunut maksamaan jotakin lisämaksuja, vaikka oli hoitanut kaikki viisumimaksut ihan suurlähetystön nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan. :/ Tukholmaan siis tiemme vei.
Risteilijä lähti kuljettamaan matkustajia maanantai-iltapäivällä, matkustimme Mariella-nimisellä paatilla. Ensimmäisen illan ohjelmaan kuului suunnattoman suurien hampurilaisten syöminen, ja sen jälkeen sammuimmekin kuin kaksi eläkeläismummoa jo joskus kahdeksalta. Aika noloa ehkä. Kyllä sitten yhdentoista jälkeen saimme itsemme ylös, ja kävimme vähän kuuntelemassa bändiä ja katselelmassa, kun ihmiset tanssivat.
Keinuttavan yön (tosi kovasti keinuva laiva ja jättihampurilainen ei muuten ole mikään kovin hyvä yhdistelmä) jälkeen oli maihinnousun aika. Satamassa hypättiin taksiin ja kerrottiin kuskille Nigerian suurlähetystön osoite. Taksireissu meni leppoisasti, kuski jutteli mukavia mm. nigerialaisesta jalkapallosta ja siitä, että hän oli joskus asunut Hervannassa.
Virastossa ei mennyt yhtä leppoisasti. Saimme kyllä palvelua, ei siinä mitään, mutta tiskin takana istuva nainen oli aika jäätävä. Virkailijan nokka oli aikamoisella solmulla, mutta kertoi hän meille silti, mitä kaikkea viisumihakemukseeni tarvitsen. Yllätyksekseni hän ei pyytänyt minua toimittamaan puoliakaan niistä papereista, jotka nettisivujen mukaan vaaditaan hakemuksen liitteiksi. Olin ottanut mukaani ainakin kopiot tiliotteistani sekä uunituoreen rokotetodistukseni, mutta täti sanoi tarvitsevansa vain täytetyn hakulomakkeen, jonkun nigerialaisen kirjoittaman kutsukirjeen ja yhden (netissä luki kaksi) passikuvan. Lisäksi piti maksaa viisumi- ja toimistomaksut.
Käväisimme läheisessä pankissa makselemassa maksut (viisumi 750 kruunua, toimistomaksu 300 SEK ja nopeutusmaksu (?) 200 SEK), ja palasimme virastolle kaikkien tarvittavien paperien mukana. Nainen sanoi, että viisumini oli valmis kello kolmelta, joten meillä oli yli kolme tuntia aikaa tehdä jotakin muuta. Käveleskelimme vähän aikaa kaupungille päin ja sitten istahdettiin Espresso Houseen miettimään, mikä olisi seuraava siirtomme.
Kahvilasta käppäilimme T-centraliin ja kiertelimme kauppoja. Saatoin ostaa muutaman jutun. Sitten kahden jälkeen alkoi operaatio metrolla matkustaminen. Se sujui onneksi ihan hyvin, ja olimme jälleen lähetystössä vähän ennen kolmea. Viisumi ei kuitenkaan ollut vielä valmis, joten meitä pyydettiin odottelemaan.
Joskus 15.20 minun nimeni mainittiin, ja sain mennä kuittaamaan saatavani. Se tapahtui todellakin kreivin aikaan, sillä viimeinen metro, jolla ehtisimme takaisin laivaan, oli juuri lähdössä. Kun pääsimme laiturille odottamaan metroa, aikataulunäytössä luki meidän metromme kohdalla 1 minuutti lähtöön! Metropysäkiltä oli sitten vielä puolitoista kilometriä matkaa satamaan. Puolijuoksimme metrolta laivalle, ja taisimme olla omassa hytissämme 20 yli neljä, kun viimeinen laivaanpääsyaika oli vartin yli. Että meni hiukkasen hilkulle! (:
Risteilyn toisena iltana kävimme samassa ravintolassa kuin ensimmäisenäkin, ja silloin minä söin hyvää kasvispitsaa. Siitä ei tullut ihan niin ähkyyn, mutta kappas kummaa, niin vaan löysimme itsemme nukkumasta hytistä kahdeksan jälkeen. :D No eipähän ollut sitten liian vaikeaa nousta ylös seuraavana aamuna.
Hoh, nyt olisi siis sitten viisumi takataskussa. Alkaa pikku hiljaa tuntua todellisemmalta tämä matkatouhu, ja itsekin ehkä osaa olla vähän enemmän innoissaan. Tyypit ovat nimittäin jo kovasti kyselleet, olenko ihan täpinöissäni, mutta oikeastaan en ole kovin paljoa miettinyt koko reissua. Ehkä se tästä lähtee, kun oikeasti valmistelut alkavat tulla ajankohtaisemmiksi. Mutta ensin jotain joulua. (:
Eilen sain matkajuttuja edistettyä parin pikkuisen askeleen verran. Kävin aamulla apteekissa, olin vienyt rokotereseptit sinne joskus aiemmin. Että apteekkari tilaisi ne eiliseen mennessä, pikku apteekissa kun ei taida ihan jatkuvasti olla varastoissa keltakuume- tai aivokuumerokotteita. PIN-koodin näppäilyn jälkeen tilini oli n. 102 euroa tyhjempi. Hui, eipä sitä usein tule käytettyä noin paljoa rahaa kerralla.
Apteekista menin sitten neuvolaan, tutun terveystädin luokse. Sen saman, joka on antanut rokotteet ala-asteellakin. Ja mitä niitä nyt on ollut, kaikkia terveystarkastuksia. Sain siis molemmat piikit samalla käynnillä, Mencevax meningokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta (+muita) vastaan ja Stamaril keltakuumeen estämiseksi. Piikkien jälkeen sain vielä keltakuumerokotteesta todistuksen, joka pitää olla viisumihakemuksen liitteenä. Oli tosi kivaa, että vaikka todistuksen ("yellow card") leimasta pitäisi maksaa kolmekymppiä, neuvolan täti sanoi, ettei minun tarvitse. "Onhan se nyt ihan älytöntä, että kävelen tuohon vastaanottoon lyömään yhden leiman, ja siitä pitäisi maksaa sievoisia summia." Varmaan vain pikku paikoissa voi käydä näin, onneksi en asioinut kaupungissa. (:
Nyt minulla on siis suojaa keltakuumetta vastaan seuraavat kymmenen vuotta. Tai tarkalleen ottaen 26.12. alkaen, sillä aine tarvitsee kymmenen päivää aktivoituakseen. Meningokokeilta olen turvassa kolme vuotta. Jee. Enää tarvitsee ostaa malarianestolääkkeet, mutta niiden aika on vasta vähän ennen matkaa.
Joku päivä shoppailin apteekissa ja ostin maitohappotabletteja reissua varten. Sattuivat olemaan tarjouksessa. Muita apteekin/luontaistuotekaupan ostoslistalla olevia juttuja ovat ainakin mahdollisismman suurella suojakertoimella kyllästetyt aurinkomömmöt ja niin sanotut aurinkokapselit.
Mutta tälläistä tällä kertaa. Järjestelyt ovat olleet vähän vähänlaisia, mutta luulen että tästä ne alkavat taas vilkastua. Seuraavaksi olisi vuorossa viisumin anominen. Siitä myöhemmin, moikka!
Loppuviikosta menin ♥:n kanssa shoppailemaan lasten vaatteita. Muksukuteet eivät kuitenkaan olleet omaan tarpeeseen, vaan aloitimme operaatio Sukulaisille tuliaisia...n. Nimittäin ♥ aikoo viedä perheellensä jotakin tuliaisia Suomesta, eikä siinä mitään. Tokihan minäkin toisin jotakin omalle perheelleni, jos tulisin pitkään ulkomailla asuttuani takaisin kotiin.
♥:n perhe vaan sattuu olemaan vähän isokokoisempi joukko, kun tämä minun viisihenkinen ydinperheeni. Nigeriassa - kuten varmasti monessa muussakin Afrikan maassa - perhe ei tarkoita pelkästään omaa äitiä ja isää ja sisaruksia, vaan kaikenlaiset sukulaiset ovat keskenään läheisiä. Käsitteet eivät mene samalla lailla kuin Suomessa, vaan serkkuja sanotaan pikemminkin siskoiksi tai veljiksi, eikä ole niin tarkkaa, onko "uncle" oikeasti isän veli vai jopa isän serkku. Kaikki ovat yhtä suurta perhettä, joten tuliaisiakin tarvitaan paljon.
Olen jutellut tuliaisasiasta sekä ♥:n että tämän kavereiden kanssa. Ajatukseni Marimekon tai Finlaysonin tuotteista hyvinä tuliaisina on lytätty aika tehokkaasti, sen sijaan minua on neuvottu hankkimaan "mahdollisimman paljon halpaa tavaraa". Toki siinä voisi joutua konkurssiin, jos aikoisi hankkia noin isolle lössille jotakin Marimekkoa. Pelkästään sukkapari jokaiselle kustantaisi aika pitkän pennin. Uusi strategiamme siis oli se, että yrittäisimme koluta kauppojen alerekkejä ja "valikoimista poistuvaa" -koreja.
Millerissä näkyi olevan jonkin verran pienten lasten vaatteita alennuksessa. Ostimme sieltä muutaman pukineen, ja lauantaina Löytötavaratalosta jotakin. Tuliaiskasa on vielä aika pieni, mutta luotan siihen, että joulualeista löytyy vaikka mitä kivaa.
Kovin montaa tällaista shoppailurupeamaa en silti jaksaisi tehdä, sillä minulla meinasi mennä pää pyörälle sen kanssa, kun joutui miettimään iällä ilmoitettuja ja senttimetrikokoja sekaisin. Aikuisten tuliaisissa minua sekoittivat tuumakoot, sillä en ole tottunut niihin. Minua muutenkin vähän ihmetyttää, miksi aikuisillekin pitää viedä tuliaisiksi vaatteita, sillä se vaikuttaa minusta erittäin epävarmalta. Voiko muka pelkän koon mukaan löytää jotakin toiselle sopivaa? Eikö olisi helpompaa viedä lahjaksi esimerkiksi jotakin kivoja makukahveja? Hähhähää, afrikkalaiset eivät juo kahvia... :P
Aion minä sen verran pitää kiinni suomalaisuustuliaisistani, että vien edes ♥:n isälle ja tämän vaimolle jotakin perinteistä. On se sitten Marimekon pyyhe tai marmorikynttilä.
♥:n kanssa on ollut puhetta, että menisimme joskus käymään hänen kotonaan Nigeriassa. Joskus viime vuoden lopulla tehtiin jonkinasteinen päätös, että matkan ajankohta olisi tämän vuoden joulukuu. Suunnitelmat - mitään tarkkoja suuntaviivoja ei vielä ollut - ovat muuttuneet moneen kertaan; tajusimme, että lentoliput olisivat joulun aikaan liian kalliita, joten siirsimme suunnitelmia alkuvuoteen. Jossain vaiheessa oli puhetta ensi pääsiäisestä.
NYT on kuitenkin tiedossa ihan oikeat päivämäärät. Tämä tyttö (ja sen poikaystävä) jättää Suomen taakseen 27.2.2012 ja viettää eloa kuukauden verran Nigeriassa. Paluupäivä on 29.3.
Minulla oli mielessä jo aikoja sitten, että haluaisin sitten ehkä kirjoittaa tavallisen blogini rinnalla ihan vaan matkalle pyhitettyä blogia. Nyt tuntuu siltä, että olisi kenties hyvä aika aloittaa tämä. Nimittäin eilen tapahtui matkan kannalta erittäin tärkeää juttua. Saimme varattua lennot! Lufthansalla on jotkut hullut alennuspäivät, ja silloin oli tietenkin iskettävä. Aiemmin kun ollaan yritetty katsella lippuja, ne olisivat maksaneet yli 800 nokkaa kohti. Nyt saimme lennot melkoisen halvalla; molempien lentokoneilu maksaa yhteensä vähän yli 800 €. Ei pahis, kun voisi olla niinkin, että matka maksaa tonnin per lärvi.
Juuri muita valmisteluja ei ole vielä tehtykään, koska tarkkaa ajankohtaa ei ole ollut vielä kauan tiedossa. Rokotusjuttuja olen pannut alulle, kävin kolmisen viikkoa sitten neuvolassa ottamassa poliorokotteen tehosteen. Sain myös muiden rokotuksien (+malarialääkkeiden) reseptit, ja ne odottavat vain ostamista ja pistämistä.
Olin itseasiassa aika yllättynyt, ettei minun tarvitsekaan piikittää itseäni kovin montaa kertaa. Polion lisäksi minulle tulee vain rokotteet keltakuumetta ja aivokalvontulehdusta vastaan. Toki minulla on ennestään A- ja B-hepatiittirokote, joka kivasti lyhensi piikityslistaa kolmella piikillä. (:
Seuraava juttu on varmaankin viisumin anominen. Se pitää anoa Ruotsista, sillä Suomessa ei ole Nigerian lähetystöä. Homma hoituu kuitenkin kirjallisesti, eli ei tarvitse matkustaa Ruotsiin sen takia. Ihan niin kuin minua muka haittaisi Tukholmassa käyminen! :P Katselin yksi päivä viisumijuttuja sen verran, että tsekkasin listan tarvittavista papereista ja lueskelin vähän sitä hakemuslomaketta. Se taisi olla ainakin kolme sivuinen, vaikutti vähän sellaiselta ystävänkirjalta, joita ala-asteella (hmm itseasiassa minulla on tälläkin hetkellä sellainen) täyteltiin; kysyttiin hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Hieman extrememmäksi ystävänkirjaksi lomake muuttui siinä vaiheessa, kun siinä kysyttiin, onko hakijalla aids/HIV tai onko häntä koskaan pidätetty.
No mutta. Tämän ekan tekstin oli tarkoitus olla vain sellainen "moi aion pitää matkapäiväkirjaa", joten taidan lopettaa sepustukseni ennen kuin tästä muodostuu romaani. Moikka!
Nimittäin ostettin vähän laukkuja. Minulla on kyllä omia matkatavaroitani varten veljeltä lainattu laukku, ja ♥:lla iiiiso laukku kaikkia tuliaisia varten (pitää ehkä ottaa niistä kuva ja pistää tänne jossain vaiheessa). Lisäksi lainattiin yksi kapsäkki ♥:n serkulta viikonloppuna. Nyt on vielä yksi iso laukku, niin niitä kuulemma on riittävästi.
Eiliset ostokset verottivatkin pankkitiliä sitten vähän enemmän, kuin matkalaukkujen hankkiminen. Kävin hammaslääkärireissulla (ää ihana yllätysrahaREIKÄ, kun hammas lohkesi maanantaina) apteekissa ostamassa malarianestolääkkeet matkaa varten. Piti ostaa neljä Malarone-pakkausta - josta jää inhasti kymmenen pilleriä käyttämättä - jotka maksoivat suunnilleen viisikymppiä/laatikko. Lisäksi ostin aurinkovoidetta. Saisihan sitä paikanpäältäkin sitten, mutta jotenkin halusin vain ostaa sen jo täältä. Tuo Eucerinin aurinko-spray oli kanta-asiakaskortilla (kyllä, minulla on kantiskortti useampaankin apteekkiin!) tarjouksessa, joten ostin sitten sitä. Kyselin toki farmaseutilta neuvoa ennen ostopäätöstä, mutta päädyttiin sitten iloisesti tuohon.
