Hiiiiiiiiiiiiiiiii

!!!!!!!!!!!!!

kääk. aika jännää. onneksi en ole ihan hirveästi ehtinyt panikoida, Olivia neljä vee on pitänyt siitä huolen. Tultiin iltapäivällä Peterille ja Outille Helsinkiin, ja huomenna aamulla olis sitten lähtö.

Ei mul muuta.

Tuliaisia!

Jeps. Tuossa kuvassa siis näkyy se tuliaiskasa, jonka raijaame ♥:n perheelle ja kavereille. Lisäksi on jotakin tietokonejuttuja, joita en viitsinyt kasata tuohon pinoon. Ja kaksi pussillista vaatteita, jotka lymyilivät jossakin piilossa, enkä huomannut niitä. Aikamoinen määrä siis.

Tällä hetkellä tuliaisia on kahdessa täydessä matkalaukussa, ja joillekin pitäisi vielä löytää paikka minun tai ♥:n laukusta. Yritin aloittaa omat pakkaamiset tänään, mutta se oli liian kamalaa, joten jätin sen myöhemmäksi. Alkaa ahdistaa, kun ei oikein tiedä, minkä verran vaatteita pitää ottaa, ja mitä kaikkea muuta. En ole koskaan pitänyt pakkaamisesta.

Aina olen kuitenkin saanut hoidetua pakkaamisen, olkoonkin että se on tapahtunut viime tipassa. Viiem tippa on se paras tippa. (:

Lähestyy

Reissuun on alle kaksi viikkoa aikaa. Nyt alkaa olla jo jännitystäkin ilmassa. En ole silti hirveästi tehnyt mitään valmisteluja, ei tässä vaiheessa oikein osaa vielä. Esimerkiksi pakkaamisen aloittamista ei kannata edes harkita. Vähän voisi koittaa listata tarvittavia juttuja, että jos jotakin puuttuu, olisi vielä aikaa hankkia ne.

Pakkaamiseen liittyvää valmistelua tuli kuitenkin tehtyä tuossa maanantaina.

Nimittäin ostettin vähän laukkuja. Minulla on kyllä omia matkatavaroitani varten veljeltä lainattu laukku, ja ♥:lla iiiiso laukku kaikkia tuliaisia varten (pitää ehkä ottaa niistä kuva ja pistää tänne jossain vaiheessa). Lisäksi lainattiin yksi kapsäkki ♥:n serkulta viikonloppuna. Nyt on vielä yksi iso laukku, niin niitä kuulemma on riittävästi.

Bongattiin sittarissa laukkutarjous, iso kapsäkki oli Plussa-kortilla 25 € ja lentolaukku 15 €. Oli kivaa, että molemmat laukut maksoivat nyt yhteensä sen verran, mitä pikku laukku olisi maksanut normaalilla hinnalla. Tuo lentolaukkukin on kuitenkin aika tarpeellinen, kun muuten olisin joutunut sulomaan käsimatkakamppeeni tavalliseen reppuun. Hyvä löytö siis. (:

Eiliset ostokset verottivatkin pankkitiliä sitten vähän enemmän, kuin matkalaukkujen hankkiminen. Kävin hammaslääkärireissulla (ää ihana yllätysrahaREIKÄ, kun hammas lohkesi maanantaina) apteekissa ostamassa malarianestolääkkeet matkaa varten. Piti ostaa neljä Malarone-pakkausta - josta jää inhasti kymmenen pilleriä käyttämättä - jotka maksoivat suunnilleen viisikymppiä/laatikko. Lisäksi ostin aurinkovoidetta. Saisihan sitä paikanpäältäkin sitten, mutta jotenkin halusin vain ostaa sen jo täältä. Tuo Eucerinin aurinko-spray oli kanta-asiakaskortilla (kyllä, minulla on kantiskortti useampaankin apteekkiin!) tarjouksessa, joten ostin sitten sitä. Kyselin toki farmaseutilta neuvoa ennen ostopäätöstä, mutta päädyttiin sitten iloisesti tuohon.

Maksutapahtuma ei ollut niin kovin iloinen, tililtä hujahti 245 euroa ja senttejä päälle. Toisaalta on toki mukavampi käyttää rahaa malarian ehkäisyyn, kuin että joutuisin sitten ostamaan lääkkeitä sen hoitoon. Niih.

Muttamutta. Kohta siis on lähtö. Hui!!! (:

Pätevämpää

Moi. Eilen kun guugletin malarianestolääkkeiden hintaa, löysin kätevän sivun, jonne pääsee tämän linkin kautta. Sivulla on listattu käytännön asioita, joita Nigeriaan matkustavan on syytä ottaa huomioon. Tietopankki vaikuttaa sinänsä pätevämmältä kuin esimerkiksi minun pikku blogini, sillä asiat on sanottu selkeästi ja listamuodossa, ei jaaritellen niin kuin täällä. Toisaalta tarkoitukseni ei ollutkaan tehdä mitään tietoiskua, vaan pitää ihan vaan matkapäiväkirjaa omasta reissustani.

Ja kyllähän malaria-hinnatkin selvisivät. Näyttäisi siltä, että omiin antimalariapillereihini menee pari sataa, koska joudun ostamaan neljä pakettia Malarone-lääkettä. Yksi paketti maksaa tuon sivun mukaan viisikymppiä. Tiesin kyllä, että ne ovat kalliita, mutta en silti arvannut, että NOIN kalliita. ♥ oli saanut eilen lääkäriltä reseptin, hänelle oli määrätty Lariamia, joka sitten on vähän halvempaa. Noo, parempi tietty pistää rahaa terveyteensä, kuin sitten mahdolliseen sairauteensa.

Mutta, tämän postauksen pointti oli oikeastaan tuo Tietopankki-linkki. Ja se tuli liitettyä jo, joten voin ihan yhtä hyvin lopettaa höpöttelyn. Seuraavaan kertaan!

Arskaa

Moro. Tuossa alkuviikosta käväistiin tulevan reissukumppanini kanssa Ideaparkissa vetämässä napaamme kiinalaista ruokaa ja katselemassa alennusmyyntejä. Oli kerrassaan hyvä alennusmyyntireissu, sillä en ostanut mitään turhaa vain, koska se oli alennuksessa. Veljelle lähti Dressmannilta kauluspaita ja itse ostelin tarpeellisia kemppareita Tokmannilta. Piipahdin myös luontaistuotekauppa Lifessa.

Ystävät ja tuttavat ovat nimittäin suositelleet, että Afrikan matkaa varten kannattaisi popsia niin sanottuja aurinkokapseleita. Etenkin kun olen näin vaaleahipiäinen, ja ilman varustautumista kärähtäisin varmaankin heti lentokoneesta noustuani. Marssin siis Lifeen ja kysyin tädiltä, mitä tököttejä hän minulle suosittelisi.

Ensinnäkin ennen matkaa popsittavia D-vitamiinipyörylöitä. Erittäin vahvat Aurinko D:t sisältävät kymmenen kertaa suositellun päiväannoksen D3-vitamiinia, joten kun näitä popsii, ei luulisi Suomen harmauden hirveästi haittaavan. Ostin näitä sadan kapselin satsin, joten voin sitten jatkaa aurinkohoitojani reissun jälkeenkin. Tuskin vielä maaliskuun lopussa on ihan kauheat aurinkokelit.

Sitten toista purkitettua aurinkoa, Aurinko plussaa. Sen pitäisi suojata herkkää ihoani palamiselta, ja ehkä jopa antaa kaunis kullanruskea rusketus. Yhdessä tabletissa näyttää olevan aikamoinen cocktail vitamiineja ja hivenaineita, yhteensä kuusi eri mömmöä. Näiden syöminen pitää aloittaa paria viikkoa ennen reissuun lähtöä, ja sitten jatkaa koko aurinkomatkan ajan. Yhteensä aurinkolääkkeet (!?) maksoivat vähän yli kolmekymppiä.

Ai niin ostinhan minä jotakin alestakin: Gina tricot'n rekeistä nappasin (reissuakin silmällä pitäen) kolme painijanselkätoppia - mustan, valkoisen ja mustavalkoraidallisen - hintaan kolme euroa/kappale. Vaikka porottavan auringon alla ei olekana hyvä olla ainakaan koko aikaa paljasta pintaa esillä, topit ovat silti luultavasti ihan hyviä reissuvaatteita. Täytyisi vielä löytää joitakin semmoisia "hippipaitoja", eli ilmavia, ohuita ja puuvillaisia pitkähihaisia.

No mutta nämä nyt tällä kertaa, heippa!

Ensimmäinen pysäkki: Tukholma

Lentomme Nigeriaan ei sentään kulje Ruotsin kautta, mutta reissun takia käytiin Tukholmassa kääntymässä. Risteilimme länsinaapuriin missionamme hakea minulle viisumi. Toki viisumihakemuksen olisi voinut lähettää postitsekin, mutta ♥ sanoi, että on varmempaa käydä ihan paikanpäällä asioimassa. Kuulemma nigerialaisista ei koskaan tiedä, saattavat keksiä vaikka mitä lisävaatimuksia. Esimerkiksi yksi ♥:n tuttava oli joutunut maksamaan jotakin lisämaksuja, vaikka oli hoitanut kaikki viisumimaksut ihan suurlähetystön nettisivuilta löytyvien ohjeiden mukaan. :/ Tukholmaan siis tiemme vei.

Risteilijä lähti kuljettamaan matkustajia maanantai-iltapäivällä, matkustimme Mariella-nimisellä paatilla. Ensimmäisen illan ohjelmaan kuului suunnattoman suurien hampurilaisten syöminen, ja sen jälkeen sammuimmekin kuin kaksi eläkeläismummoa jo joskus kahdeksalta. Aika noloa ehkä. Kyllä sitten yhdentoista jälkeen saimme itsemme ylös, ja kävimme vähän kuuntelemassa bändiä ja katselelmassa, kun ihmiset tanssivat.

Keinuttavan yön (tosi kovasti keinuva laiva ja jättihampurilainen ei muuten ole mikään kovin hyvä yhdistelmä) jälkeen oli maihinnousun aika. Satamassa hypättiin taksiin ja kerrottiin kuskille Nigerian suurlähetystön osoite. Taksireissu meni leppoisasti, kuski jutteli mukavia mm. nigerialaisesta jalkapallosta ja siitä, että hän oli joskus asunut Hervannassa.

Virastossa ei mennyt yhtä leppoisasti. Saimme kyllä palvelua, ei siinä mitään, mutta tiskin takana istuva nainen oli aika jäätävä. Virkailijan nokka oli aikamoisella solmulla, mutta kertoi hän meille silti, mitä kaikkea viisumihakemukseeni tarvitsen. Yllätyksekseni hän ei pyytänyt minua toimittamaan puoliakaan niistä papereista, jotka nettisivujen mukaan vaaditaan hakemuksen liitteiksi. Olin ottanut mukaani ainakin kopiot tiliotteistani sekä uunituoreen rokotetodistukseni, mutta täti sanoi tarvitsevansa vain täytetyn hakulomakkeen, jonkun nigerialaisen kirjoittaman kutsukirjeen ja yhden (netissä luki kaksi) passikuvan. Lisäksi piti maksaa viisumi- ja toimistomaksut.

Käväisimme läheisessä pankissa makselemassa maksut (viisumi 750 kruunua, toimistomaksu 300 SEK ja nopeutusmaksu (?) 200 SEK), ja palasimme virastolle kaikkien tarvittavien paperien mukana. Nainen sanoi, että viisumini oli valmis kello kolmelta, joten meillä oli yli kolme tuntia aikaa tehdä jotakin muuta. Käveleskelimme vähän aikaa kaupungille päin ja sitten istahdettiin Espresso Houseen miettimään, mikä olisi seuraava siirtomme.

Kahvilasta käppäilimme T-centraliin ja kiertelimme kauppoja. Saatoin ostaa muutaman jutun. Sitten kahden jälkeen alkoi operaatio metrolla matkustaminen. Se sujui onneksi ihan hyvin, ja olimme jälleen lähetystössä vähän ennen kolmea. Viisumi ei kuitenkaan ollut vielä valmis, joten meitä pyydettiin odottelemaan.

Joskus 15.20 minun nimeni mainittiin, ja sain mennä kuittaamaan saatavani. Se tapahtui todellakin kreivin aikaan, sillä viimeinen metro, jolla ehtisimme takaisin laivaan, oli juuri lähdössä. Kun pääsimme laiturille odottamaan metroa, aikataulunäytössä luki meidän metromme kohdalla 1 minuutti lähtöön! Metropysäkiltä oli sitten vielä puolitoista kilometriä matkaa satamaan. Puolijuoksimme metrolta laivalle, ja taisimme olla omassa hytissämme 20 yli neljä, kun viimeinen laivaanpääsyaika oli vartin yli. Että meni hiukkasen hilkulle! (:

Risteilyn toisena iltana kävimme samassa ravintolassa kuin ensimmäisenäkin, ja silloin minä söin hyvää kasvispitsaa. Siitä ei tullut ihan niin ähkyyn, mutta kappas kummaa, niin vaan löysimme itsemme nukkumasta hytistä kahdeksan jälkeen. :D No eipähän ollut sitten liian vaikeaa nousta ylös seuraavana aamuna.

Hoh, nyt olisi siis sitten viisumi takataskussa. Alkaa pikku hiljaa tuntua todellisemmalta tämä matkatouhu, ja itsekin ehkä osaa olla vähän enemmän innoissaan. Tyypit ovat nimittäin jo kovasti kyselleet, olenko ihan täpinöissäni, mutta oikeastaan en ole kovin paljoa miettinyt koko reissua. Ehkä se tästä lähtee, kun oikeasti valmistelut alkavat tulla ajankohtaisemmiksi. Mutta ensin jotain joulua. (:

ps: reissun tunnari ♥

Mencevax ja Stamaril yhteen soppii....

Joopa joo.

Eilen sain matkajuttuja edistettyä parin pikkuisen askeleen verran. Kävin aamulla apteekissa, olin vienyt rokotereseptit sinne joskus aiemmin. Että apteekkari tilaisi ne eiliseen mennessä, pikku apteekissa kun ei taida ihan jatkuvasti olla varastoissa keltakuume- tai aivokuumerokotteita. PIN-koodin näppäilyn jälkeen tilini oli n. 102 euroa tyhjempi. Hui, eipä sitä usein tule käytettyä noin paljoa rahaa kerralla.

Apteekista menin sitten neuvolaan, tutun terveystädin luokse. Sen saman, joka on antanut rokotteet ala-asteellakin. Ja mitä niitä nyt on ollut, kaikkia terveystarkastuksia. Sain siis molemmat piikit samalla käynnillä, Mencevax meningokokin aiheuttamaa aivokalvontulehdusta (+muita) vastaan ja Stamaril keltakuumeen estämiseksi. Piikkien jälkeen sain vielä keltakuumerokotteesta todistuksen, joka pitää olla viisumihakemuksen liitteenä. Oli tosi kivaa, että vaikka todistuksen ("yellow card") leimasta pitäisi maksaa kolmekymppiä, neuvolan täti sanoi, ettei minun tarvitse. "Onhan se nyt ihan älytöntä, että kävelen tuohon vastaanottoon lyömään yhden leiman, ja siitä pitäisi maksaa sievoisia summia." Varmaan vain pikku paikoissa voi käydä näin, onneksi en asioinut kaupungissa. (:

Nyt minulla on siis suojaa keltakuumetta vastaan seuraavat kymmenen vuotta. Tai tarkalleen ottaen 26.12. alkaen, sillä aine tarvitsee kymmenen päivää aktivoituakseen. Meningokokeilta olen turvassa kolme vuotta. Jee. Enää tarvitsee ostaa malarianestolääkkeet, mutta niiden aika on vasta vähän ennen matkaa.

Joku päivä shoppailin apteekissa ja ostin maitohappotabletteja reissua varten. Sattuivat olemaan tarjouksessa. Muita apteekin/luontaistuotekaupan ostoslistalla olevia juttuja ovat ainakin mahdollisismman suurella suojakertoimella kyllästetyt aurinkomömmöt ja niin sanotut aurinkokapselit.

Mutta tälläistä tällä kertaa. Järjestelyt ovat olleet vähän vähänlaisia, mutta luulen että tästä ne alkavat taas vilkastua. Seuraavaksi olisi vuorossa viisumin anominen. Siitä myöhemmin, moikka!