Risteilijä lähti kuljettamaan matkustajia maanantai-iltapäivällä, matkustimme Mariella-nimisellä paatilla. Ensimmäisen illan ohjelmaan kuului suunnattoman suurien hampurilaisten syöminen, ja sen jälkeen sammuimmekin kuin kaksi eläkeläismummoa jo joskus kahdeksalta. Aika noloa ehkä. Kyllä sitten yhdentoista jälkeen saimme itsemme ylös, ja kävimme vähän kuuntelemassa bändiä ja katselelmassa, kun ihmiset tanssivat.
Keinuttavan yön (tosi kovasti keinuva laiva ja jättihampurilainen ei muuten ole mikään kovin hyvä yhdistelmä) jälkeen oli maihinnousun aika. Satamassa hypättiin taksiin ja kerrottiin kuskille Nigerian suurlähetystön osoite. Taksireissu meni leppoisasti, kuski jutteli mukavia mm. nigerialaisesta jalkapallosta ja siitä, että hän oli joskus asunut Hervannassa.Virastossa ei mennyt yhtä leppoisasti. Saimme kyllä palvelua, ei siinä mitään, mutta tiskin takana istuva nainen oli aika jäätävä. Virkailijan nokka oli aikamoisella solmulla, mutta kertoi hän meille silti, mitä kaikkea viisumihakemukseeni tarvitsen. Yllätyksekseni hän ei pyytänyt minua toimittamaan puoliakaan niistä papereista, jotka nettisivujen mukaan vaaditaan hakemuksen liitteiksi. Olin ottanut mukaani ainakin kopiot tiliotteistani sekä uunituoreen rokotetodistukseni, mutta täti sanoi tarvitsevansa vain täytetyn hakulomakkeen, jonkun nigerialaisen kirjoittaman kutsukirjeen ja yhden (netissä luki kaksi) passikuvan. Lisäksi piti maksaa viisumi- ja toimistomaksut.
Käväisimme läheisessä pankissa makselemassa maksut (viisumi 750 kruunua, toimistomaksu 300 SEK ja nopeutusmaksu (?) 200 SEK), ja palasimme virastolle kaikkien tarvittavien paperien mukana. Nainen sanoi, että viisumini oli valmis kello kolmelta, joten meillä oli yli kolme tuntia aikaa tehdä jotakin muuta. Käveleskelimme vähän aikaa kaupungille päin ja sitten istahdettiin Espresso Houseen miettimään, mikä olisi seuraava siirtomme.
Kahvilasta käppäilimme T-centraliin ja kiertelimme kauppoja. Saatoin ostaa muutaman jutun. Sitten kahden jälkeen alkoi operaatio metrolla matkustaminen. Se sujui onneksi ihan hyvin, ja olimme jälleen lähetystössä vähän ennen kolmea. Viisumi ei kuitenkaan ollut vielä valmis, joten meitä pyydettiin odottelemaan.Joskus 15.20 minun nimeni mainittiin, ja sain mennä kuittaamaan saatavani. Se tapahtui todellakin kreivin aikaan, sillä viimeinen metro, jolla ehtisimme takaisin laivaan, oli juuri lähdössä. Kun pääsimme laiturille odottamaan metroa, aikataulunäytössä luki meidän metromme kohdalla 1 minuutti lähtöön! Metropysäkiltä oli sitten vielä puolitoista kilometriä matkaa satamaan. Puolijuoksimme metrolta laivalle, ja taisimme olla omassa hytissämme 20 yli neljä, kun viimeinen laivaanpääsyaika oli vartin yli. Että meni hiukkasen hilkulle! (:
Risteilyn toisena iltana kävimme samassa ravintolassa kuin ensimmäisenäkin, ja silloin minä söin hyvää kasvispitsaa. Siitä ei tullut ihan niin ähkyyn, mutta kappas kummaa, niin vaan löysimme itsemme nukkumasta hytistä kahdeksan jälkeen. :D No eipähän ollut sitten liian vaikeaa nousta ylös seuraavana aamuna.Hoh, nyt olisi siis sitten viisumi takataskussa. Alkaa pikku hiljaa tuntua todellisemmalta tämä matkatouhu, ja itsekin ehkä osaa olla vähän enemmän innoissaan. Tyypit ovat nimittäin jo kovasti kyselleet, olenko ihan täpinöissäni, mutta oikeastaan en ole kovin paljoa miettinyt koko reissua. Ehkä se tästä lähtee, kun oikeasti valmistelut alkavat tulla ajankohtaisemmiksi. Mutta ensin jotain joulua. (:
ps: reissun tunnari ♥
