Lahjuksia

Loppuviikosta menin ♥:n kanssa shoppailemaan lasten vaatteita. Muksukuteet eivät kuitenkaan olleet omaan tarpeeseen, vaan aloitimme operaatio Sukulaisille tuliaisia...n. Nimittäin ♥ aikoo viedä perheellensä jotakin tuliaisia Suomesta, eikä siinä mitään. Tokihan minäkin toisin jotakin omalle perheelleni, jos tulisin pitkään ulkomailla asuttuani takaisin kotiin.

♥:n perhe vaan sattuu olemaan vähän isokokoisempi joukko, kun tämä minun viisihenkinen ydinperheeni. Nigeriassa - kuten varmasti monessa muussakin Afrikan maassa - perhe ei tarkoita pelkästään omaa äitiä ja isää ja sisaruksia, vaan kaikenlaiset sukulaiset ovat keskenään läheisiä. Käsitteet eivät mene samalla lailla kuin Suomessa, vaan serkkuja sanotaan pikemminkin siskoiksi tai veljiksi, eikä ole niin tarkkaa, onko "uncle" oikeasti isän veli vai jopa isän serkku. Kaikki ovat yhtä suurta perhettä, joten tuliaisiakin tarvitaan paljon.

Olen jutellut tuliaisasiasta sekä ♥:n että tämän kavereiden kanssa. Ajatukseni Marimekon tai Finlaysonin tuotteista hyvinä tuliaisina on lytätty aika tehokkaasti, sen sijaan minua on neuvottu hankkimaan "mahdollisimman paljon halpaa tavaraa". Toki siinä voisi joutua konkurssiin, jos aikoisi hankkia noin isolle lössille jotakin Marimekkoa. Pelkästään sukkapari jokaiselle kustantaisi aika pitkän pennin. Uusi strategiamme siis oli se, että yrittäisimme koluta kauppojen alerekkejä ja "valikoimista poistuvaa" -koreja.

Millerissä näkyi olevan jonkin verran pienten lasten vaatteita alennuksessa. Ostimme sieltä muutaman pukineen, ja lauantaina Löytötavaratalosta jotakin. Tuliaiskasa on vielä aika pieni, mutta luotan siihen, että joulualeista löytyy vaikka mitä kivaa.

Kovin montaa tällaista shoppailurupeamaa en silti jaksaisi tehdä, sillä minulla meinasi mennä pää pyörälle sen kanssa, kun joutui miettimään iällä ilmoitettuja ja senttimetrikokoja sekaisin. Aikuisten tuliaisissa minua sekoittivat tuumakoot, sillä en ole tottunut niihin. Minua muutenkin vähän ihmetyttää, miksi aikuisillekin pitää viedä tuliaisiksi vaatteita, sillä se vaikuttaa minusta erittäin epävarmalta. Voiko muka pelkän koon mukaan löytää jotakin toiselle sopivaa? Eikö olisi helpompaa viedä lahjaksi esimerkiksi jotakin kivoja makukahveja? Hähhähää, afrikkalaiset eivät juo kahvia... :P

Aion minä sen verran pitää kiinni suomalaisuustuliaisistani, että vien edes ♥:n isälle ja tämän vaimolle jotakin perinteistä. On se sitten Marimekon pyyhe tai marmorikynttilä.

Turhauttavaa

Tällä hetkellä harmittaa kovasti, että kipeys senkun vai jatkuu. Aamulla hain antibioottikuurin numero kaksi, kun poskiontelontulehdus ei toennut ensimmäisellä. :/

Kaikkien kipyksien olisi hyvä häippästä, koska vasta terveenä voin mennä ottamaan lisää rokotteita. Kunhan olen saanut keltakuumerokotteen, saan siitä todistuksen. Todistusta tarvitaan viisumihakemuksen liitteeksi. Viisumin hakeminen siis pitkittyy sitä mukaan, kun sitkeä lima päättää hengailla päässäni edelleen.

Taisi olla tiistaina, kun seikkailimme ♥:n kanssa netissä. Minulle näytettiin kuvia Lagosin (vai Lagoksen?) rannoista, ja löysimme kivan oloisen lomapaikan, jossa voisi sitten keväällä käydä.

Ei nyt taas muuta, tää painuu peiton alle.

Tästä se lähtee!

♥:n kanssa on ollut puhetta, että menisimme joskus käymään hänen kotonaan Nigeriassa. Joskus viime vuoden lopulla tehtiin jonkinasteinen päätös, että matkan ajankohta olisi tämän vuoden joulukuu. Suunnitelmat - mitään tarkkoja suuntaviivoja ei vielä ollut - ovat muuttuneet moneen kertaan; tajusimme, että lentoliput olisivat joulun aikaan liian kalliita, joten siirsimme suunnitelmia alkuvuoteen. Jossain vaiheessa oli puhetta ensi pääsiäisestä.

NYT on kuitenkin tiedossa ihan oikeat päivämäärät. Tämä tyttö (ja sen poikaystävä) jättää Suomen taakseen 27.2.2012 ja viettää eloa kuukauden verran Nigeriassa. Paluupäivä on 29.3.

Minulla oli mielessä jo aikoja sitten, että haluaisin sitten ehkä kirjoittaa tavallisen blogini rinnalla ihan vaan matkalle pyhitettyä blogia. Nyt tuntuu siltä, että olisi kenties hyvä aika aloittaa tämä. Nimittäin eilen tapahtui matkan kannalta erittäin tärkeää juttua. Saimme varattua lennot! Lufthansalla on jotkut hullut alennuspäivät, ja silloin oli tietenkin iskettävä. Aiemmin kun ollaan yritetty katsella lippuja, ne olisivat maksaneet yli 800 nokkaa kohti. Nyt saimme lennot melkoisen halvalla; molempien lentokoneilu maksaa yhteensä vähän yli 800 €. Ei pahis, kun voisi olla niinkin, että matka maksaa tonnin per lärvi.

Juuri muita valmisteluja ei ole vielä tehtykään, koska tarkkaa ajankohtaa ei ole ollut vielä kauan tiedossa. Rokotusjuttuja olen pannut alulle, kävin kolmisen viikkoa sitten neuvolassa ottamassa poliorokotteen tehosteen. Sain myös muiden rokotuksien (+malarialääkkeiden) reseptit, ja ne odottavat vain ostamista ja pistämistä.

Olin itseasiassa aika yllättynyt, ettei minun tarvitsekaan piikittää itseäni kovin montaa kertaa. Polion lisäksi minulle tulee vain rokotteet keltakuumetta ja aivokalvontulehdusta vastaan. Toki minulla on ennestään A- ja B-hepatiittirokote, joka kivasti lyhensi piikityslistaa kolmella piikillä. (:

Seuraava juttu on varmaankin viisumin anominen. Se pitää anoa Ruotsista, sillä Suomessa ei ole Nigerian lähetystöä. Homma hoituu kuitenkin kirjallisesti, eli ei tarvitse matkustaa Ruotsiin sen takia. Ihan niin kuin minua muka haittaisi Tukholmassa käyminen! :P Katselin yksi päivä viisumijuttuja sen verran, että tsekkasin listan tarvittavista papereista ja lueskelin vähän sitä hakemuslomaketta. Se taisi olla ainakin kolme sivuinen, vaikutti vähän sellaiselta ystävänkirjalta, joita ala-asteella (hmm itseasiassa minulla on tälläkin hetkellä sellainen) täyteltiin; kysyttiin hiusten väriä, silmien väriä ja pituutta. Hieman extrememmäksi ystävänkirjaksi lomake muuttui siinä vaiheessa, kun siinä kysyttiin, onko hakijalla aids/HIV tai onko häntä koskaan pidätetty.

No mutta. Tämän ekan tekstin oli tarkoitus olla vain sellainen "moi aion pitää matkapäiväkirjaa", joten taidan lopettaa sepustukseni ennen kuin tästä muodostuu romaani. Moikka!

♥