On sitä ilmoja pidellyt

Millainen suomalainen olisin, jos en jaarittelisi säästä? Joten tänään ajattelin vähän kertoilla, millaisessa ilmastossa sitä on viikon päivät heiluttu.

Kuten edellisessä postissa sanoin, ensikosketus Nigerian kuumuuteen oli aikamoisen shokeeraava. Kun on lennellyt ihan tyytyväisenä viileästi ilmastoidulla lentokoneella ja sitten astuu trooppiseen ilmastoon, varmasti yksi jos toinenkin ei-niin-lämpöä-rakastava ihminen peljästyy. Itsellenihän tuli ensimmäiseksi mieleen, että onko siellä tunnelissa jotakin koneita, jotka ovat kuumenneet niin paljon, että ilmakin on lämmennyt. Eipä, vaan ihan aurinkohan siellä lämmitti.

Auton lämpömittari (ainoa, lämpötilan osoitin, jonka olen nähnyt) näyttää yleisimmin n. 35 astetta. Se on aika pahis, etenkin jos ei oo sähköjä, eli tuulettimet/ilmastoinnit ei toimi. Onneks autossa on hyvä ilmastointi, niin ei tule ihan kauheaa läkähtymistä. Ja pystyy laittamaan aurinkorasvaa hyvin.

Jos nimittäin yritän lisäillä sitä aurinkotököttiä jossakin lämpimässä paikassa, se tuntuu sulavan heti pois etenkin naamasta. Ihan hyvin olen kuitenkin onnistunut kikkailemaan sen rasvan kanssa, koska en ole palanut. Naama kyllä punoittaa usein, mutta se on lähinnä sellaista sisältä päin tulevaa hehkua (!?). Kun siis on kuuma.

Lämpö ja hiki on kyllä aiheuttanut mulle sellaista inhaa ihottumanäppyä tasaisesti koko kroppaan. Se tuppaa kutiamaan kaiken klähmän ja tahmeuden alla. Yöt ovat olleet ehkä pahimpia, kun ihoa kutittaa ja on liian lämmin. Päivällä aurinkoon ja lämpöön pystyy asennoitumaan paremmin, sen kuin vain ottaa rennosti ja hengailee menemään. (:

Iltaisin on selkeästi viileämpää. Tuntuu ihan uskomattomalta, että vaikka mittari näyttää 28 astetta, iholla tuntuu viileältä ja mukavalta. Minusta on ollut myös ihan tervetullutta, että joinain päivinä on sadellut. Ainahan sade viilentää säätä, vaikka ei ne lukemat silloinkaan kovin paljoa alene.

Ylimmillään olen nähnyt mittarin lukeman keikkuvan 39 asteessa. Siinä elämäni hetkessä koitin vakuutella itselleni, että mittari varmaan vääristää hiukan, kun aurinko porottaa siihen suoraan. Aika kuumat paikat kuitenkin oli, kun ulostauduimme viileästä autosta ruokataukoa varten. Onneksi ruokapaikoissakin on yleensä kunnon ilmastoinnit. Toissa päivänä Chicken Republicissa minulle tuli jopa kylmä. :o

Vaikka olenkin kai aika herkkä valittamaan kuumuudesta, olen silti selvinnyt yllättävän hyvin. Juotavaa on ollut saatavilla tarpeeksi ja olen muistanut käytellä aurinkorasvaa ja huivia. Pitkähihaista en ole kuitenkaan käyttänyt, vaikka se kai olisi suositeltavaa.

Tultiin tänään Festac-nimiseen kaupunginosaan kuumuutta pakoon. Tulimme ainakin nyt yhdeksi yöksi hotelliin, joten tiedossa on ehkä paremmat yöunet. Sundayn isän talolla tuulettimet sun muut ovat olleet rempallaan nyt pari viimeistä päivää, emmekä ole oikein saatu nukuttua. Olimme muutenkin suunnitelleet olevamme osan matkasta hotellissa, joten nyt oli ihan sopiva aika sille. Ja vielä sopivampi aika olisi etsiä jotakin syömistä, alkaa olla nälkä. Moikka sitten!

Sopiva väli

että a) on aikaa ja b) sähköä.

Nimittäin päivät täällä muilla mailla on kulunut aika tehokkaasti kaikkeen, ja jos olisikin aikaa, ei todennäköisesti ole sähköä. Nyt on todennäköisesti luvassa kotona-hengailu-päivä, ja sähköäkin näyttää (tällä hetkellä) olevan, joten voisin koittaa satuilla jotakin. (: Tai siis ihan tosijuttujahan nämä ovat, eikä mitään satuja. :D

Reissu alkoi siis maanantaina, oltiin edellinen yö Peterillä ja Outilla, että oli lyhyempi matka lentokentälle. Peter kuskasi meidät Helsinki-Vantaalle aamusella. Sundayn (aiemmin ♥, mutta kun tällä koneella ei oo sivukolmosta, enkä jaksaisi aina kopsailla tuota sydäntä feisbuukista) aurinkolasit menivät murskaksi oman auton renkaan alla, mutta muuten kentällä haahuilu meni hyvin. Oikeat paikat löytyivät helposti ja silleen. Harmi vain, että Frankfurtin kentän lakkoilujen takia meidän lento lähti loppujen lopuksi yli tunnin myöhässä.

Helsinki...

...Frankfurt

Joten. Ensimmäisen lennon ollessa myöhässä emme ehtineet jatkolennolle, koska vaihtoaikaa oli alunperinkin vain tunnin verran. Käppäiltiin sitten muutaman muun Lagosiin matkalla olevan kanssa service centeriin kysymään, mikäs nyt neuvoksi. Samana iltana olisi lähtenyt Lontoon kautta menevä lento Lagosiin, mutta koska miehillä ei ollut Englannin viisumia, sellainen järjestely ei sopinut. Päädyttiin siten siihen, että lentäisimme seuraavana aamuna, samalla vuorolla jolla olisimme muutenkin lentäneet.

Koska seuraavaan aamuun oli rutkasti aikaa, meille annettiin huoneet CityCenter-hotellista + ruokakuponkeja jotka kävivät lentokentän syömälöissä. Olo oli vähän kuin Tom Hanksilla Terminaali-elokuvassa, ja yritimmekin bongailla kentältä lattioita siivoilevaa Guptaa. Ei löytynyt. ö_O

Minua ei juurikaan haitannut viettää ylimääräistä hengailuaikaa Frankfurtissa. Ei ollut kovin vastenmielistä natustaa sushia ja juustokakkua lentokentän ravintoloissa, syödä illallisbuffetissa hotellilla tai päästä suihkuun. Päin vastoin, oli oikein mukavaa päästä jatkamaan matkaa seuraavana aamuna levänneenä. Olihan luvassa aika pitkä lento.

Ja kääk tästä tulee hirveän pitkä postaus, jos aion kertoa kaikesta noin tarkasti. No, katsotaan mitä tuleman pitää.

Lento ei ollut minun mielestäni niin kamalan pitkä, mitä olin etukäteen ajatellut. Kuusi tunta meni ihan leppoisasti, kun eteen kannettiin ruokaa ja juomaa, ja tarjolla oli viihdettä. Löl, minulla meni suunnilleen neljä tuntia, että sain katsottua viimeisen Harry Potterin, joka ei sentään ole kuin kaksituntinen leffa. Tuli keskeytyksiä. Mutta siis, lento meni tosi hyvin, ja oltiin aika nopeasti perillä.

Alppien yllä

Saharan yläpuolella

Perillä.

Oli kyllä aikamoista, kun ulostauduttiin hyyyyvin viileästä lentokoneesta siihen tunnelijuttuun, mitäpitkin mennään kentälle. Huh huh, lämpö puski aaltona vastaan, ja heti hyppäsi hiki pintaan. Mikäs siinä sitten käppäillessä tavaroiden kanssa eteenpäin. Passien sun muiden tarkastus oli jännittävää, koska 1) jouduin tietenkin ulkomaalaisten jonoon ja Sunday oli omassansa ja 2) olin katsellut aika paljon Tulli- ja Lentokenttä-ohjelmia ennen matkaa. Mitä jos en pääsekään koko maahan, vaan minut käännytetäänkin takaisin? Kaikki meni kuitenkin ihan hyvin (paitsi että yksi passinkatsojanainen oli tosi pelottava eikä yhtään ystävällinen) ja jonkin ajan kuluttua oltiin pihalla kimpsuinemme ja kampsuinemme.

Sundayn isä tuli hakemaan meitä kentältä, joten nostettiin kamat autoon ja lähdettiin tulemaan tänne kotiin. Mtkaa oli ehkä kolmisenkymmentä kilometriä, mutta se vei meiltä ainakin puolitoista tuntia (en muista tarkkaan, siitä on jo aikaa :P). Teillä oli siis auto jos toinenkin, eikä eteneminen ollut kovin joutuisaa. Minua ei haitannut, sainpahan rauhassa kyttäillä ympärilleni.

Kotimatkan aikana näin vaikka kuinka monta "teeveestä tuttua" juttua. Ainakin päänpäällä tavaroita kantavia tyyppejä, täpötäysiä busseja (tai siis pakettiautoja) ja autojen seassa kaikenlaista myyviä tyyppejä. Ja ruuhkaa. Ihmiset suhailevat tiellä miten sattuu autot ja mopot sun muut sulassa sekamelskassa. Tööttiä käytetään tosi paljon ja ohitellaan uhkarohkeasti. En ikimaailmassa uskaltautuisi rattiin täällä. Liikennettä sulostuttaa myös TO-DEL-LA huonokuntoiset tiet, jotka ovat suunnilleen vielä surkeampia kuin jotkut peltotiet Suomessa. Niihin verrattuna meidän kotiinkotiin vievä metsätie on tasainen kuin mikä. (terkut äitille)

Ollaan nyt asusteltu tämä alkureissu Ikotun-nimisessä kaupungissa. (Kun Lagos on siis vähän niinkuin maakunta tai jotain sinnepäin Suomeen verrattuna). Sundayn isä asuu täällä vaimonsa ja muksujen kanssa. Ja ketä täällä nyt onkaan. Väkeä ramppaa edestakaisin koko ajan, eikä edes Sunday tiedä, kuka on "oikeasti" perhettä ja kuka ei. :D Aika hassua.

Olen tavannut lukemattoman määrän serkkuja/tätejä/siskoja/tyyppejä, ja kaikki kyselevät että tykkäänkö olla täällä. En oikein tiedä vielä, joten olen vastannut että ainakin täällä on erilaista, ja ehkä vähän liian kuuma. Auton mittari on näyttänyt yleensä 35 - 39 astetta, mutta onneksi on myös sadellut. Olo on jatkuvasti tahmean nihkeä kuumuuden ja aurinkorasvan takia. Njägh. :P

Mutta onneksi on ollut kivaa. Keskiviikkona käytiin läheisellä hotellilla uiskentelemassa. Oli kamalan kuuma, joten oli superihanaa päästä uima-altaaseen vilvoittelemaan. Vaikka altaan vesi olikin vähän haiskahtavaa. :P Hotellilla tapasin toistaiseksi ainoan valkoihoisen ihmisen täällä. (Lentokentältä poistumisen jälkeen en ole nähnyt muita.) Ruotsalainen Hanna majoittautuu poikaystävänsä kanssa hotellilla, ja juteltiin jonkin aikaa. Olipahan outoa puhua ruotsia Nigeriassa!

Ainakin pienet lapset ovat tuijottaneet minua aika lailla. Joku taisi jopa pelätäkin. Eilen kirkosta tullessa kuulin, kun jotkut ihmettelivät toisilleen että "katso, valkoihoinen!". Haha. Loppuviikosta isommat tytöt (ehkä jotain 9-vuotiaat?) uskaltautuivat kysymään, onko hiukseni minun oikeat hiukseni. Parina päivänä sain istua ahkerasti "kampaajantuolissa", kun tytöt halusivat harjata tukkaani.

Tällä hetkellä kuontaloni näyttää himpun verran afrikkalaisemmalta kuin tullesani. Lauantaina nimittäin yksi tällä tiellä (Governors road) asuva nainen tuli letittämään hiukseni. Istuin suunnilleen kolme tuntia nipisteltävänä, ja lopputuloksena oli Sims2:sta tuttu lettikampaus. (siis kaikkihan tietävät Sims2:n kampausvalikoimat, eikö?) Vähän nipistelee ja on hankala nukkua näiden kanssa, mutta ihan kivathan nämä ovat. En olisi itse valinnut päätä myöten meneviä lettejä, eli ehkä ihan hyvä, ettei minulta kysytty. :P Aion pitää näitä nyt jonkin aikaa ja laittaa sellaiset erilaiset sitten ennen kotiin lähtemistä.

Olen jo saanut afrikkalaisen koltunkin. Ompelija kävi heti keskiviikkona ottamassa mitat asujani varten ja torstaina tai perjantaina sain ensimmäiset kuteeni. Näytän hameessani ja paidassani varsinaiselta matamilta. Koska olen edelleen varsin valkoinen, olen kuin joku Suomen lipun afrikkalaistuma. o_O Sininen ja valkoinen/värit ovat vapauuuuudeeeeen!

Hmm mitäs muuta... Eilen tosiaan oltiin kirkossa. Sundayn isä vei meidät Yorubankieliseen messuun, joten oli aika vähässä mun kärryillä pysyminen. Jotakin sentään oli englanniksikin. Oli mukavaa, kaikki tervetulotti mut kyllä ystävällisesti. (: Ja oli kiva käydä ehtoollisella pitkästä aikaa. Sundayn perhe käy anglikaanisessa kirkossa, joten oli ihan ok-tuttua touhua. Olisi silti ihan kiva nähdä jossakin vaiheessa myös joku "afrikkalaisempi" kirkko.

Joku päivä metsästettiin postikortteja kavereille lähetettäväksi. Saa nähdä, millä aikataululla ne saapuvat perille. (: Lauantaina käytiin katsomassa nähtävyyttä, jotakin suuren suurta kiveä joidenkin pikkusempien kivien päällä. Olumo rock oli paikan nimi, ja se toimi joskus sodan aikana piilopaikkana monille ihmisille. Oli kiva reissu, vaikka pitikin kiivetä moooonta rappusta ja keikkua jossakin tosi korkealla ja pelottavissa paikoissa. Ollaan hengailtu Sundayn kavereiden kanssa ja oltu vaan. Mukavaa aikaa siis. Nyt vielä pari kuvaa, ja sitten moikka. Ehkä tässä on jo ihan tarpeeksi tekstiä. Kysykää ihmeessä, jos haluatte tietää jostakin tarkemmin. Vastaan sitten. Ja jos en tiedä, lupaan ottaa selvää. (terkut Teemutapiolle o.O)

Olumo rock -reissulta

Möö:

Hiiiiiiiiiiiiiiiii

!!!!!!!!!!!!!

kääk. aika jännää. onneksi en ole ihan hirveästi ehtinyt panikoida, Olivia neljä vee on pitänyt siitä huolen. Tultiin iltapäivällä Peterille ja Outille Helsinkiin, ja huomenna aamulla olis sitten lähtö.

Ei mul muuta.

Tuliaisia!

Jeps. Tuossa kuvassa siis näkyy se tuliaiskasa, jonka raijaame ♥:n perheelle ja kavereille. Lisäksi on jotakin tietokonejuttuja, joita en viitsinyt kasata tuohon pinoon. Ja kaksi pussillista vaatteita, jotka lymyilivät jossakin piilossa, enkä huomannut niitä. Aikamoinen määrä siis.

Tällä hetkellä tuliaisia on kahdessa täydessä matkalaukussa, ja joillekin pitäisi vielä löytää paikka minun tai ♥:n laukusta. Yritin aloittaa omat pakkaamiset tänään, mutta se oli liian kamalaa, joten jätin sen myöhemmäksi. Alkaa ahdistaa, kun ei oikein tiedä, minkä verran vaatteita pitää ottaa, ja mitä kaikkea muuta. En ole koskaan pitänyt pakkaamisesta.

Aina olen kuitenkin saanut hoidetua pakkaamisen, olkoonkin että se on tapahtunut viime tipassa. Viiem tippa on se paras tippa. (:

Lähestyy

Reissuun on alle kaksi viikkoa aikaa. Nyt alkaa olla jo jännitystäkin ilmassa. En ole silti hirveästi tehnyt mitään valmisteluja, ei tässä vaiheessa oikein osaa vielä. Esimerkiksi pakkaamisen aloittamista ei kannata edes harkita. Vähän voisi koittaa listata tarvittavia juttuja, että jos jotakin puuttuu, olisi vielä aikaa hankkia ne.

Pakkaamiseen liittyvää valmistelua tuli kuitenkin tehtyä tuossa maanantaina.

Nimittäin ostettin vähän laukkuja. Minulla on kyllä omia matkatavaroitani varten veljeltä lainattu laukku, ja ♥:lla iiiiso laukku kaikkia tuliaisia varten (pitää ehkä ottaa niistä kuva ja pistää tänne jossain vaiheessa). Lisäksi lainattiin yksi kapsäkki ♥:n serkulta viikonloppuna. Nyt on vielä yksi iso laukku, niin niitä kuulemma on riittävästi.

Bongattiin sittarissa laukkutarjous, iso kapsäkki oli Plussa-kortilla 25 € ja lentolaukku 15 €. Oli kivaa, että molemmat laukut maksoivat nyt yhteensä sen verran, mitä pikku laukku olisi maksanut normaalilla hinnalla. Tuo lentolaukkukin on kuitenkin aika tarpeellinen, kun muuten olisin joutunut sulomaan käsimatkakamppeeni tavalliseen reppuun. Hyvä löytö siis. (:

Eiliset ostokset verottivatkin pankkitiliä sitten vähän enemmän, kuin matkalaukkujen hankkiminen. Kävin hammaslääkärireissulla (ää ihana yllätysrahaREIKÄ, kun hammas lohkesi maanantaina) apteekissa ostamassa malarianestolääkkeet matkaa varten. Piti ostaa neljä Malarone-pakkausta - josta jää inhasti kymmenen pilleriä käyttämättä - jotka maksoivat suunnilleen viisikymppiä/laatikko. Lisäksi ostin aurinkovoidetta. Saisihan sitä paikanpäältäkin sitten, mutta jotenkin halusin vain ostaa sen jo täältä. Tuo Eucerinin aurinko-spray oli kanta-asiakaskortilla (kyllä, minulla on kantiskortti useampaankin apteekkiin!) tarjouksessa, joten ostin sitten sitä. Kyselin toki farmaseutilta neuvoa ennen ostopäätöstä, mutta päädyttiin sitten iloisesti tuohon.

Maksutapahtuma ei ollut niin kovin iloinen, tililtä hujahti 245 euroa ja senttejä päälle. Toisaalta on toki mukavampi käyttää rahaa malarian ehkäisyyn, kuin että joutuisin sitten ostamaan lääkkeitä sen hoitoon. Niih.

Muttamutta. Kohta siis on lähtö. Hui!!! (:

Pätevämpää

Moi. Eilen kun guugletin malarianestolääkkeiden hintaa, löysin kätevän sivun, jonne pääsee tämän linkin kautta. Sivulla on listattu käytännön asioita, joita Nigeriaan matkustavan on syytä ottaa huomioon. Tietopankki vaikuttaa sinänsä pätevämmältä kuin esimerkiksi minun pikku blogini, sillä asiat on sanottu selkeästi ja listamuodossa, ei jaaritellen niin kuin täällä. Toisaalta tarkoitukseni ei ollutkaan tehdä mitään tietoiskua, vaan pitää ihan vaan matkapäiväkirjaa omasta reissustani.

Ja kyllähän malaria-hinnatkin selvisivät. Näyttäisi siltä, että omiin antimalariapillereihini menee pari sataa, koska joudun ostamaan neljä pakettia Malarone-lääkettä. Yksi paketti maksaa tuon sivun mukaan viisikymppiä. Tiesin kyllä, että ne ovat kalliita, mutta en silti arvannut, että NOIN kalliita. ♥ oli saanut eilen lääkäriltä reseptin, hänelle oli määrätty Lariamia, joka sitten on vähän halvempaa. Noo, parempi tietty pistää rahaa terveyteensä, kuin sitten mahdolliseen sairauteensa.

Mutta, tämän postauksen pointti oli oikeastaan tuo Tietopankki-linkki. Ja se tuli liitettyä jo, joten voin ihan yhtä hyvin lopettaa höpöttelyn. Seuraavaan kertaan!

Arskaa

Moro. Tuossa alkuviikosta käväistiin tulevan reissukumppanini kanssa Ideaparkissa vetämässä napaamme kiinalaista ruokaa ja katselemassa alennusmyyntejä. Oli kerrassaan hyvä alennusmyyntireissu, sillä en ostanut mitään turhaa vain, koska se oli alennuksessa. Veljelle lähti Dressmannilta kauluspaita ja itse ostelin tarpeellisia kemppareita Tokmannilta. Piipahdin myös luontaistuotekauppa Lifessa.

Ystävät ja tuttavat ovat nimittäin suositelleet, että Afrikan matkaa varten kannattaisi popsia niin sanottuja aurinkokapseleita. Etenkin kun olen näin vaaleahipiäinen, ja ilman varustautumista kärähtäisin varmaankin heti lentokoneesta noustuani. Marssin siis Lifeen ja kysyin tädiltä, mitä tököttejä hän minulle suosittelisi.

Ensinnäkin ennen matkaa popsittavia D-vitamiinipyörylöitä. Erittäin vahvat Aurinko D:t sisältävät kymmenen kertaa suositellun päiväannoksen D3-vitamiinia, joten kun näitä popsii, ei luulisi Suomen harmauden hirveästi haittaavan. Ostin näitä sadan kapselin satsin, joten voin sitten jatkaa aurinkohoitojani reissun jälkeenkin. Tuskin vielä maaliskuun lopussa on ihan kauheat aurinkokelit.

Sitten toista purkitettua aurinkoa, Aurinko plussaa. Sen pitäisi suojata herkkää ihoani palamiselta, ja ehkä jopa antaa kaunis kullanruskea rusketus. Yhdessä tabletissa näyttää olevan aikamoinen cocktail vitamiineja ja hivenaineita, yhteensä kuusi eri mömmöä. Näiden syöminen pitää aloittaa paria viikkoa ennen reissuun lähtöä, ja sitten jatkaa koko aurinkomatkan ajan. Yhteensä aurinkolääkkeet (!?) maksoivat vähän yli kolmekymppiä.

Ai niin ostinhan minä jotakin alestakin: Gina tricot'n rekeistä nappasin (reissuakin silmällä pitäen) kolme painijanselkätoppia - mustan, valkoisen ja mustavalkoraidallisen - hintaan kolme euroa/kappale. Vaikka porottavan auringon alla ei olekana hyvä olla ainakaan koko aikaa paljasta pintaa esillä, topit ovat silti luultavasti ihan hyviä reissuvaatteita. Täytyisi vielä löytää joitakin semmoisia "hippipaitoja", eli ilmavia, ohuita ja puuvillaisia pitkähihaisia.

No mutta nämä nyt tällä kertaa, heippa!