Turuilla ja toreilla

Heipsan. Ei ole oikein onnistunut tämä blogin päivitteleminen, edelleenkin sen sähkön puutteen takia. Sitä paitsi iltaisin tuppaa väsyttämäänkin aika paljon. Ja netti on hidas. Mutta mietin, että jos en saa kirjoiteltua tarpeeksi juttuja tässä reissun aikana, niin voinhan satuilla sitten jälkikäteen. Mutta nyt on pikku blogihetkonen.

Ollaan käyty vähän marketeilla. Joku päivä ajeltiin Lagos Islandille, siellä oli aikamoinen vilinä. En kauhean paljon uskaltanut heilua kameran kanssa, kun ihmisiä oli niin paljon. Ties jos olisi lähtenyt kävelemään. Ei kovin kauaa shoppailtu, yritettiin löytää jostakin djembeä, muta ei löydetty. Ollaan sen jälkeen kyselty ainakin kolmesta eri paikasta, mutta ei ole tärpännyt. Kaikki myyvät vain noita talking drummeja (kuva) tai sitten conga-rumpuja. Nyyh.

Islandilla hengailtiin aika paljon Sundayn tädin kaupalla, eikä niinkään kierrelty toria sitten rummunmetsästyksen jälkeen. Ei kyllä haitannut, koska siinä kuumuudessa oli mukavampi istuskella varjossa turisemassa. Tein sentään yhden ostoksen: ostin kolme sellaista kivaa koria/kulhoa. Jip huu.

Tämän viikon maanantaina olin Sundayn serkun/siskon/tädin "Adesewan äidin" (en muista näiden ihmisten nimiä, oon huono ihminen) kanssa Ikotun-marketeilla shoppailemassa. Kuumuudesta huolimatta (yngh päivän päätteeksi minulla oli historian pahin päänsärky) oli tosi kivulia. Oli mukava päästä kaupoille ihan vaan tyttöjen kesken, ja ostokset keskittyivätkin tyttöjuttuihin. Ostin jonkin luomivärijutun ja rintsikan olkaimia. :D Ja lasten raamatun.

Ikotun-market oli paljon kivempi paikka kuin Islandin kaupat. Ikotunissa on paljon enemmän tilaa, ja vähemmän ihmisiä. Silti ympärillä riitti huutelijoita: Oyinbo! Oyinbo! Tyypit huutelivat minulle, mutta kuulemma tuo valkoista ihmistä tarkoittava sana on ihan positiivinen. Ja ihan hyvällä ne ihmiset tuntuivat huutelevan. Kyselivät että mitä kuuluu, ja toivottelivat tervetulleeksi Nigeriaan. Hihii. (:

Minä, Sundayn serkku (Buji tjsp?) ja Adesewan äiti

En ihan muista, mistä nämä kuvat ovat, jotakin auton ikkunasta otettuja...

Ja sitten niitä "turuja". Toki voin puhua turuista, sillä rakkaan rannikkokaupunkimme tavoin Lagoskin on ollut ennen maansa pääkaupunki, mutta ei enää tällä hetkellä. Joku päivä kävimme Badagryssa tutustumassa historiaan. Vierailimme orjamuseossa, ja vaikka oppaan juttujen kuunteleminen oli vähän karmivaa, opin silti uutta:

Olen nimittäin aina ennen ajatellut, että orjuus on pahojen eurooppalaisten syytä, mutta museossa opin, ettei asia ole ihan niin yksinkertainen. Siellä opin, että afrikkalaiset kyläpäälliköt myivät omia kyläläisiään eurooppalaisille. Ihmisiä vaihdettiin tavaroihin, kuten sateenvarjoihin, aseisiin tai astioihin. Eikö koulussa puhuta kolikon tästä puolesta, vai olenko nukkunut historian tunneilla?

Käveltiin myös (jälleen polttavassa keskipäivän auringossa) rannalle, josta orjalaivat lähtivät viemään ihmisiä plantaaseille sun muualle. Paikan nimi on Point of no Return, sillä siitä paikasta lähdettyään orjat eivät nähneet enää kotimaataan. Huh. Tosin nykyään paikka kulkee nimellä Point of Return, ehkäpä etteivät turistit peljästy. Mekin pääsimme sitten ihan mukavasti palaamaan, mopon selässä.

Orjapiakoista menimme vielä vähäksi aikaa biitsille. Vau, ehkä hiukan erilaista kuin Tipurilla tai muilla rannoilla Suomessa. Hiekka oli tosin liian kuumaa ja vesi liian suolaista. :P Sitä paitsi paloin olkapäistä (varmaankin jo siellä orjareitillä), joten tällä hetkellä tykkään enempi järvenrannoista. (:

Oltiin samaan aikaan joidenkin koululaisten kanssa.

Orjareitti.

Tää on tää mun rusketus. -.- :P